Joo'o, niin minä teen... Älkää ihmetelkö, nämä on tooosi karuja...

Runo 1:

Ritarini

Poskelleni valui verinen kyynel,
se susta muistuttaa,
etten sua takaisin saa.
Olit minulle rakas,
ja haluisin sut takas,
mut onnistua ei se voi,
kun miekka loppusi toi.

Se sun sydämesi lävisti,
ja minuakin satutti.
Tahdoin kuolla itsekkin,
kunnes tajusin myöhemmin,
Se ei sun tahtos ois ollutkaan,
vaik' jätit mut yksin tähän maailmaan.

Kuka mun ritarini nyt ois,
ja ikuisen onnen tois.
Kunnes kuolisin pois,
sun luokses takaisin,
se mun onneni ois,
nyt ja ainiaan,
pois en tahtois milloinkaan.


Runo 2:

Tuleva

Taivas on musta ja synkkä niin,
voinko luottaa unelmiin.
Jos ne todeks käydä vois,
ikuisen onnenko se tois.


Runo 3 (Tähän mä muuten sain inspiksen yhestä Neenen piirustuksesta ;D):

Tiedotonta

Onko olemassa Jumalaa,
joka meitä johdattaa.
Vai olemmeko pelkkiä nukkeja,
vailla omaa tahtoa.
Joita Jumala liikuttaa,
minne ja milloin vaan.
Miks hän sitten meidät loi,
Sitä tietää emme voi.


Runo 4:

Petos

Olit minulle tärkein,
olit minulle rakkain.
Käsi kädessä me kuljettiin,
ja toisiamme suudeltiin.
Kunnes kerroit mulle sen,
sä tahdoit uuden aloituksen.
Mä ihmettelin miksi niin,
kerroit sortuneesi hirveyksiin.
En enää tuntenut sua,
vaikka kerroitkin rakastavasi mua.
Sä veriset haavat mulle jätit, kun minua petit.
Et luottamusta uutta saa,
ei siitä ole toivoakaan.


Runo 5:

Miksi

Miksi minusta tuntuu, että elän toisen elämää?
Miksi en voi itseäni ymmärtää?
Miksi elämääni ohjaillaan, ja oikeista teoista tuomitaan?
Muut niitä vääriksi luulevat,
mutta vain ne jotka kuulevat.


Runo 6 (Omistettu Rapelle):

Lapsuus

Ikävöin lapsuus aikoja,
Niitä entisiä taikoja.
Kun yhdess' kuljettiin,
ja aina hymyiltiin.
Tavattaessa aina halattiin,
ja kerhossa leikittiin.

Ei silloin tarvinnut peiliä,
eikä liioin meikkiä.
Paitsi joskus kun isoja tyttöjä leikittiin,
ja aina naurettiin.
Oltiin me vaan niin pieniä.
Ja aina hymyiltiin.

Nykyään joskus vielä yhdessä kuljetaan,
mutta tavatessa ei enää halailla.
Hiukset värjättynä,
ja kynnet lakattuina.
Enää me ei leikitä isoja tyttöjä,
me ollaan niitä.
Vaikka eskarissa ne tuntu niin isoilta ja pelottavilta,
ei ne sitä ole.
Se vaan tuntuu, kun itse oli niin pieni.

Toi viimenen on melko huono... Oli vaan semmonen fiilis...